Kuuluuko?

- Ikäkuulo alkaa vaivata usein pikku hiljaa. Kun radiota täytyy laittaa jatkuvasti kovemmalle tai hälyisessä ympäristössä ei tahdo saada sanoista selvää, kannattaa hakeutua kuulotutkimuksiin, sanoo Eero Hakonen.

Samaan tilaan on kerääntynyt kymmenittäin ihmisiä, ja ympärillä humisee tasainen puheensorina.  Lavalla puheenvuoroaan aloitteleva henkilö kysyy ääntään korottaen ” kuuluuko tämä puheeni nyt sinne taaksekin?” Kysymyksellä on paljon enemmän merkitystä kuin kysyjä ehkä tietääkään. Hyväntahtoisesti esitetty kysymys voi asettaa kuulijat eriarvoiseen asemaan.
– On ikävää, kun tapahtumissa toimitaan tällä tavalla. Se leimaa kuulovammasta kärsivät henkilöt ja nostaa meidät turhaan esille. Tapahtumissa ja tilaisuuksissa tulisi ottaa paremmin huomioon meidän tarpeemme ilman, että meidän täytyy asettaa itsemme huomion keskipisteeksi, Sisä-Suomen Kuulonhuolto ry:n puheenjohtaja Eero Hakonen summaa.

Hyvällä kuulemisella on suuri merkitys vuorovaikutuksen sujumiseen ja toimintakyvyn säilymiseen. Kuulovammainen tippuu helposti keskustelusta ulos taustahälyn ollessa korkea, koska hän ei enää erota kaikkia kirjaimia toisistaan. Noin 750 000 suomalaisella on jonkinasteinen kuulon alenema, ja noin 300 000 henkilöä hyötyisi kuulolaitteen käytöstä.
– Kannattaa tarkkailla itseään. Ikäkuulo alkaa vaivata usein pikku hiljaa. Kun radiota täytyy laittaa jatkuvasti kovemmalle tai hälyisessä ympäristössä ei tahdo saada sanoista selvää, kannattaa hakeutua kuulotutkimuksiin.
Kuulolaitteet ja -implantit ovat kehittyneet vuosien varrella valtavasti. Hakosen mukaan enää nykyään harva kiinnittää huomiota korvassa olevaan laitteeseen, mutta silti huonokuuloisuus voi hävettää monia. 40-vuotista taivaltaan tänään juhliva Kuulonhuoltoyhdistys aktivoi jäseniään osallistumaan yhteistoimintaan vammasta huolimatta. Yhdistystoiminta on vireää ja mukana on yhteensä 288 jäsentä Äänekoskelta ja Konnevedeltä.
– Kun henkilöllä on vaikeuksia pysyä esimerkiksi keskustelussa mukana kuulovamman vuoksi, jättäytyy hän helposti kokonaan pois sosiaalisista tilanteista. Pyrimme parantamaan jäsentemme elämänlaatua ja ehkäisemään eristäytymistä. Jaamme tietoa, opastamme ja järjestämme virkistystoimintaa, 20 vuotta sitten yhdistyksen toimintaan mukaan tullut Hakonen summaa.

Yhdistys jakaa vuosittain stipendin kuulovammaiselle lapselle tai nuorelle oppilaan koulun kautta. Kouluyhteisössä pitäisi Hakosen mukaan käsitellä erilaisuutta positiivisuuden kautta, eikä piilotella sitä.
– Emme voi jakaa stipendiä itse suoraan oppilaalle, sillä se voisi leimata hänet ja altistaa hänet kiusaamiselle. Toivoisin asian olevan ihan toisin, Hakonen summaa.
Puheenjohtaja näkee yhdistyksen toiminnan jatkumisen erittäin tärkeänä. Hakosella itsellään on tänä syksynä edessä kuulolaitteen hankinta. Mies ei missään nimessä häpeile korvaan asetettavaa laitetta, vaan on iloinen apuvälineestä.
– Heinäsirkat hävisivät äänimaisemastani jo vuosikymmeniä sitten. Minulla on myös tinnitusta, joka tulee lääkärin mukaan jatkumaan senkin jälkeen kun kuuloni loppuu, yhdistyksen puheenjohtajana vuoden ajan toiminut mies toteaa.